|
Salainen poliisi kerää tietoa ja pitää siitä huolta. Merkittävä osa poliisin toimenkuvasta koostuu kansainvälisten rikollisten rahavirtojen jäljittämisestä ja seuraamisesta. Tässä salainen poliisi ei esitä mitään, mikä ei jo olisi yleisesti tiedossa tai mikä rikkoisi poliisin salassapitovelvollisuutta. Alla olevien tietojen hallussapito ja seuraaminen eivät ole rikoksia, mutta veronkierto on aina rikos, ja lakia ei tule rikkoa. On syytä painottaa, että mikäli henkilö hyödyntää rikollisesti allaolevia julkisia tietoja, hänet otetaan tarkkailuun, hän jää kiinni ja saa rangaistuksen.
Kuka tahansa voi avata pankkitilin ulkomaille. Suomen viranomaiset eivät pysty saamaan tietoja ulkomaisista pankkitileistä (poikkeuksista lue alta). Ulkomaisen pankkitilin olemassaolo voi paljastua viranomaiselle vain, mikäli jäljet johtavat siihen jostakin viranomaisen saatavissa olevasta lähteestä. Tyypillinen tällainen jälki on tilisiirto suomalaisesta pankista tai suomalaiseen pankkiin.
Suomen lähimaista tilin saa helposti avattua Baltiassa. Venäläiset pankit eivät monien tahojen mielestä ole luotettavia. Suosittuja maita ovat pankkisalaisuudesta tiukasti kiinni pitävät Sveitsi, Liechtenstein ja Luxemburg. Niin sanotut varsinaiset veroparatiisimaat ovat kolmas vaihtoehtoluokka.
Tilin voi avata netin välityksellä. Tällöin vaaditaan dokumenttien notarisoitujen kopioiden toimittamista pankille. Suomessa julkinen notaari on maistraatissa (Helsinki: Albertinkatu), notarisointimaksut ovat mitättömiä. Helpointa tilin avaaminen on lomamatkalla henkilökohtaisesti. Tämäkin vähentää jälkiä, koska maistraatti voi säilyttää tietoja asioinnista, ja vähintäänkin turvakameranauhat ovat tutkinnan saatavissa.
Kaikki pankit valvovat rahaliikennettä, seulovat tilinavaajat ja pyrkivät estämään rahanpesua. Pankki, joka ei tätä tee, on epävarma: älä käytä sellaista pankkia, koska rahojen katoaminen on mahdollista (pankin konkurssissa tai rikollisesti).
Netellerin, Paypalin, Moneybookersin ja muiden vastaavien pienten rahansiirtoon erikoistuneiden yritysten mahdollisiin salassapitolupauksiin ei pidä luottaa, jos aikoo toimia salaisesti.
Mikään pankki ei vaaranna omaa etuaan asiakkaidensa edestä. Huomattakoon, että Euroopan unionin sisällä (Luxemburg, Baltian maat) viranomaisten tiedonsaantioikeuksia on lisätty ja lisätään edelleen. Luxemburgilla on julkisten tietojen mukaan erivapauksia jonkin aikaa (tässä julkisiin tietoihin luottaminen olkoon jokaisen oman harkinnan varassa). Sveitsi on menettämässä salaisuutensa jollakin aikataululla ja tekee jo tiivistä yhteistyötä viranomaisten kanssa. (Sveitsi myös varasti juutalaisten talletukset toisen maailmansodan aikaan, joten jokainen voi miettiä, luottaako maahan.) Lisäksi Liechtensteinin taannoinen tietovuoto osoittaa, että tiedonsaanti ei useinkaan ole oikeuksista kiinni, vaan tieto liikkuu kysynnän ja tarjonnan mukaan. Liechtensteinin tapaus sai suurta julkisuutta, mutta salaisissa toiminnoissa kyse on triviaalista, jokapäiväisestä tietojenvaihdosta.
Hyvin järjestetyssä rahansiirtoketjussa on oleellista olla koskaan käyttämättä mitään suomalaista maksukorttia tai pankkitiliä. Mikään jälki ei saa johtaa Suomeen. Näin järjestetyssä ketjussa on lukuisia aukkoja, joista suurin on se, että ketjun osaset voivat luovuttaa mille tahansa viranomaiselle mitä tahansa tietoja, jotka johtavat kaikkiin ketjussa oleviin: asianomistajaan ja hänen pankkitileihinsä.
Rikolliset järjestävät toimintansa aina väärien henkilötietojen tai bulvaanien avulla. Salainen poliisi tutkii tätä. Missään nimessä tällaiseen ei pidä ryhtyä, koska kiinnijäämisen riski on suuri ja rangaistukset kovia.
|
