|
Työasiat veivät minut helmikuussa 2009 Pohjois-Afrikkaan ja Etelä-Eurooppaan. Käytin tilaisuuden hyväkseni pistäytyäkseni Gibraltarin niemimaalla. Tämä brittiläinen alusmaa on paljon odottamaani suuremman pokerihuonejoukon kotipaikka ja suomalaisten pokerinpelaajien verokeidas.
Gibraltarin pokerihuoneista annan täydellisen listan ja tarkat tiedot erityisessä artikkelissa. En voi kertoa tarkkoja päivämääriä enkä matkareittiä, mutta todettakoon että siirtymä toteutettiiin Tangerin syntisestä satamakaupungista Gibraltarin viereiseen Algecirasin pieneen ja tylsään satamakaupunkiin. Tanger on helmikuussa rauhallinen ja eteläespanjalaiset pikkukaupungit odottavat joulun ja pääsiäisen välissä seuraavaa Jeesus-näytelmäänsä. Afrikan- ja Euroopan välinen laivaliikenne on aina samaa: savuttavia ja likavettä syytäviä, paremmat päivänsä nähneitä purtiloita valkoihoisimmille ja jo edellispäivänä uponneita lauttoja mustimmille tovereille. Pakolaisongelma on Euroopan kannalta vasta alkanut. Visiot tulevaisuudesta ovat pelottavampia kuin elokuvissa. Kaljupään tilanneanalyysi
Tämä paikallisväristä. Gibraltarilla minua kiinnosti pokeri. Virallistenkin tietojen mukaan tämä siirtomaa elää offshore-toiminnoista ja matkailusta (matkailu hyvin, hyvin toissijaista, ei kukaan edes yövy Gibraltarilla). Pokerisaititkin ovat offshore-toimintaa. Olin siis sopinut etukäteen tapaamisen GRA:n (Gibraltar Reguratory Authority) edustajan kanssa. Etukäteen olin ymmärtänyt eikä tämä mustatukkainen, päälaelta kaljuuntunut nelikymppinen mies pystynyt saamaan minua vakuuttumaan muusta (vaikka hieman yritti), että GRA on jonkinlainen Gibraltarin hallituksen etäisyydenotto kaikenlaiseen epämiellyttävää telesääntelyyn, satelliittitelevisiobisnekseen ja etäuhkapelitoimilupiin (lue pokeriin, kasinoon ja bingoon). Olen saattanut muuttaa GRA:n kontaktini ulkonäköä ja sukupuolta enkä edes yritä keksiä hänelle tekaistua nimeä. GRA:sta sain makoisan lounaan lisäksi hyviä neuvoja (joiden perusteella ostin erittäin hyvälaatuiset edulliset englantilaismalliset sukat!), täydellisen listan Gibraltarille lisensoiduista peliyhtiöistä ja ennen kaikkea lupauksen tietojen antamisesta jatkossakin kun vain pyytäisin. GRA:n mies kuitenkin vain kierteli vaivaantuneena, kun yritin saada vastausta kysymykseen, millä perusteilla peliyhtiöt saavat toimilupia Gibraltarille. Liirumlaarum hyvästä maineesta ja kyvystä esittää sitä ja tätä ja olla valvottu ja siirtää oikeita toimintoja Gibraltarille niin että työpaikat lisääntyvät ja toimitilavuokrat kasvavat ja niin edelleen ei luonnollisesti vakuuttanut minua, koska olin hankkinut tietenkin etukäteen taustatiedot mm. siitä että eräätkin pokeriverkot ja -huoneet ovat tuloksetta yrittäneet päästä Gibraltarille mutta tulleet torjutuiksi tai joutuneet vetäytymän kustannussyistä. GRA:n mies tarjosi vastaukseksi vain heidän tekemiään tapauskohtaisia arvioita ja että menettely on oikeudenmukainen. Hänen mukaansa Gibraltarin-lisenssin voi menettää, jos toiminta muuttuu alun perin todetusta, ja kaikkia peliyhtiöitä valvotaan koko ajan eli vuosittain. Itse epäilen että valvonta voi olla lähinnä lisenssimaksun keruuta ja paperinpyörittelyä, mutta en sanonut tätä tietenkään suoraan eikä asialla ole minkäänlaista merkitystä. Mielestäni valtiolle kuuluu aina valtion äyri. Bileet alkavat
En kuitenkaan ollut jättänyt Gibraltarin-vierailuani yhden kortin varaan vaan olin ottanut etukäteen yhteyttä myös erään hyvän yhteistyökumppanini paikalliseen edustajaan. Minulle oli etukäteen kerrottu, että pokerisaitin kontaktini on hyvän seuramiehen maineessa. Lievästi sanottuna. Etukäteen iloitsin tästä tiedosta, jälkikäteen hieman arveluttaa kirjoittaa tapahtumista näin avoimesti. 
Tapasin kolmikymppisen pokerihuoneen PR-miehen paikallisessa ravintolassa. Miehellä oli hyvä, tiukka kädenpuristus, vaaleat hiukset ja skandinaavis-germaaninen korostus. Joimme punaviiniä ja saatoin panna merkille, että vaikka viini maistui meille molemmille yhtä suurella kokemuksella, tuoreella tuttavallani ei ollut minkäänlaisia jälkiä hampaissaan elämän iloisesta puolesta. Miehen edustama erään verkon skini ei ole vieläkään saanut lupaa toimia Gibraltarilta käsin, vaikka se on yrittänyt jonkin aikaa ja jatkaa ponnistuksiaan juottamalla ja syöttämällä paikallisia viranomaisia suunnilleen joka päivä. Tässä vaiheessa minun olisi pitänyt ymmärtää, mihin iltani joka päivä viranomaisia juottavan miehen kanssa olisi pakko johtaa. Mies tilasi jälleen pullon, jotka olivat yllättävän pieniä, ja nautimme myös herkullista lintua varsin raskaassa kastikkeessa. Se oli hyvää. Miehen mukaan Gibraltarin viranomaiset ovat asettaneet hänen skinilleen vaatimukseksi huomattavan suuren paikallisen toimiston perustamista (ja jo pelkät vuokrat olisivat miehen mukaan todella suuret) ja hänen työnantajansa mielestä perin merkillisiä kirjallisia todisteita saitin hyvästä maineesta ja rehdistä toiminnasta. Heillä ei ole tarjota lausuntoa oikein muualta kuin käyttämänsä pokeriverkon johtajilta, ja heitä pidetään asiassa - aiheesta, voin lisätä (skinit maksavat suuria summia verkoille könttänä ja osuutena rakesta) - esteellisinä. Pokerihuoneella on jonkin aikaa ollut edustaja myös Maltalla pehmittämässä sikäläisiä viranomaisia. Sivulauseesta ymmärsin, että tämä toinen henkilö voi olla niskan päällä ja kontaktini on joutunut tekemään viime ajat erittäin kovasti töitä. En kahdehtinut vaan olin empaattinen ja avustin viskipullon avaamisessa ja jäiden tilaamisessa. Erinäisistä syistä tässä oli hankaluuksia johtuen brittivoittoisesta lähestymistavasta tarjoiluun tässä siirtokunnassa, mutta asiasta selvittiin uhkailemalla, sumuttamalla ja rahalla. Viskipullo ja jääpalakulho ovat ainoa asia, jolla siirtomaaherrojen perilliset voivat suhteuttaa olemassaoloaan tuskaansa tai ainakin se edustaa meille matkustavaisille vastaavaa kokemusta. Jotain tällaista, ainakin siinä vaiheessa iltaa. Meillä oli mukavaa ja keskustelimme asioista salassapitosopimusten yltä ja alta, joten en voi referoida yksityiskohtia. Jos joku epäileekin minun vain unohtaneen asioita päihtymyksen vuoksi, hän on väärässä, sillä koulutukseni ja viinanhallintakykyni estävät tämän. Mainittakoon, että kaikki asianosaiset uusia pyrkijöitä lukuun ottamatta kerskuvat sillä, että Gibraltar on hyväksynyt vain niin pienilukuisen määrän lisenssinhaltijoita, joita on parikymmentä (20 jos lasketaan samantaustaiset kukin yhdeksi). Kuitenkin tämä on vain osa totuudesta, sillä valinta ei varsinaisesti pohjaa paremmuusjärjestykseen eikä monia parhaimmista ole edes kiinnostanut hakea Gibraltarin-lisenssiä. Yksi syy haluttomuuteen hakeutua Gibraltarille on piakkoin muuttumassa oleva verokohtelu. Moni yhtiö on saanut jonkinasteisen määräaikaisen vapautuksen lisenssiverosta, joka on luokkaa prosentin liikevaihdosta mutta vähintään vajaat 100 000 puntaa. Siihen ei aivan joka skinillä ole varoja, PR-mieheni mukaan hänen skinillään on "valmiuksia keskustella asioista", mistä ymmärsin hinnan olevan heillekin suolainen. Arvauksien varaan jää, millaisia sumplimisia on nähty ja millaisia lisensshyppyjä pois Gibraltarilta tullaan näkemään ja muuttuuko kenties koko online-pelitoiminta joko EU:n/ETA:n ulkopuoliseksi (vrt. Costa Rica) tai maakohtaisten pelilisenssien alaiseksi (vrt. Italia). Mutta Gibraltar ei välttämättä ole unelmien täyttymus edes nykyisille alamaisilleen. Tällaista ja paljon muuta puhuttiin. Paha virhe oli siirtyä jatkoilta jatkoille Gibraltarin brittläisten asevoimien upseeritoverien bileisiin, joista olin saanut tiedon pohjoisafrikkalaisista siirtokunnista bileisiin kutsutuilta kollegoilta. Yllätys yllätys siellä pelattiin pokeria, onneksi pienin panoksin, enkä onneksi voinut hävitä paljon. En tiedä. Hyvin kummallisia pelejä, joista poistuin sammumalla takan ääreen ja takkini paloi hieman hihasta. Kaikki kiitos pokerisaitin PR-miehelle joka pelasti takkini; itse toki olisin selvinnyt koulutukseni ansiosta ilman apuakin. Loppupäätelmät ja krapula
Gibraltarin hallinto on englantilaisperäistä eli holtitonta, byrokraattista ja tehotonta. Pokerisaitit, varokaa. Vaatimukset voivat olla käsittämättömiä, mutta toisaalta kerran ansaittua ei yleensä oteta pois (vrt. parlamentin ylähuone, hyvin elimellinen osa brittiläistä mentaliteettia itse asiassa). Gibraltarin apinat ovat rumia. Kyllä, Gibraltarille muuttaneet ovat niistä jostain syystä ylpeitä, koska ne ovat Euroopan ainoat ns. luonnonvaraiset (olen valmis kyseenalaistamaan koko Gibraltarin luonnon- ja omavaraisuuden itsessään, sehän on brittiläinen rahakeidas!) apinat. Magotteja. Niistä en ottanut kuvaa. Siellä vuorella korkealla ne elävät. Älkää menkö katsomaan. En ole juonut käytännössä mitään alkoholia Gibraltarin-matkani jälkeen. Vain normaalit saunakaljat ja ruokajuomat, ei mitään yli neljän viinipullon viikossa ja mäyräkoiran + skumpat. Reissulta muodostunut krapula tuntuu kestävän ja kestävän, mutta yritän kerätä maksaani kuntoon ja suunnata joko Maltalle tutustumaan sikäläiseen uhkapelitilanteeseen tai lomalle johonkin isoon Teksas-turnaukseen. Ensin kuitenkin pelikassa kuntoon tai uusi, rahakkaampi virka. Gibraltarin pokerihuoneista annan täydellisen listan ja tarkat tiedot erityisessä artikkelissa. |
