|
Juutuin Moskovaan aivan liian pitkäksi aikaa, tosin käytiin Nizhni Novgorodissa asti peijaisissa mutta aina palattiin pääkaupunkiin. Olen ollut liian kauan poissa Venäjältä, on liian paljon puhuttavaa.
Pelkään vain, että kun Moskovassa meni näin pitkään, miten pitkään menee Tyynen meren rannalla ja miten ihmeessä ehdin mukaan meidän lukijareissullemme. Poikien pitäisi olla jo pian tositoimissa siellä päässä, koska jotain kohteita jäi alkumatkasta pois. Mutta he kertovat asiasta enemmän ja minä yritän yhyttää heidät. Sain kyllä juuri aika villin idean, että jos saisin kaverini mukaan junamatkalle. Vladin pysähdys voisi silloin olla lyhyt. Aika epätodennäköistä luultavasti. Mutta mutta asiaan. Kävin U-2-hylkyä katsomassa eilen kun Armeijan museo oli kiinni. Kahdeksankymppinen aikaa, vodkaa ja tupakkaa nähnyt vartija avasi näyttelyn kiltisti, kun kapteeni käski. Tippinä toki vodkapullo. Neuvostoliitto ampui imperialistien vakoilulentokoneen alas 1.5.1960. Tämä on sangen ihmeellistä tänäkin päivänä ja upseeriston ylpeydenaihe, sillä NL:n tutkien ei olisi muka pitänyt yltää 20 kilometriin jossa U-2 lensi eikä NL:llä pitänyt olla mitään teknologiaa millä ampua kone alas. Länsi piti kiusallisena ainoastaan sitä, että NL havaitsi koneen lennot osalla tutkistaan. Mutta alas se tuli, silloin Sverdlovskin nimellä tunnetun Jekaterinburgin ohjuskoeaseman luona. Hah! Armeijan museon pihamaa. U-2:sta on esillä lähinnä kasa romua, mutta oikeasti kiinnostava oli koneen kameran esittely. Se säilyi ehjänä ja Neuvostoliitto sai siitä paitsi kuvat ulos myös todella arvokasta teknologista tietoa. Kamera oli erikseen kehitetty U-2:ta varten. Neuvosto-optiikka on tänäkin päivänä erinomaista, nykyisin venäläinen optiikka, tosin on varottava kiinalaisia kopioita. Tapa jolla U-2 pudotettiin on hieman hämärän peitossa. Versioita on useita, vanhin niistä on loikkarin tarina, uudemmat ovat vapaalla ajalla syntyneitä kovin fiktiivisenluontoisia kertomuksia. Opiskeluaikoinani spekuloitiin vielä laserinkin osuudella, mutta eiköhän se kuitenkin ohjuksilla ammuttu alas. Alasammutun U-2:n lentäjällä oli käytössään itsemurhakapseli, mutta hän ei käyttänyt sitä. Tämä kertoo karua kieltään siitä, miten tehokkaita nämä ovat. Tämä on yksi niistä tapauksista, joiden vuoksi alalla on siirrytty käytäntöön, jossa arvokkaita tietoja omistavat tuhotaan äärimmäisessä vaaratilanteessa toisen toimesta, jolla ei ole vastaavia tietoja. Jekaterinburg on valtavan ruma ja tylsä kaupunki. Kauneinta täällä on Armeijan museon vieressä oleva Afganistanin sodan muistomerkki. Se on todella ällistyttävä neuvostoajan luomus, sillä se esittää sotilaan juuri niin kuin sotilas tuntee sodan. Hyvin epätyypillistä ja kaunista. Tämä on kaunein koskaan näkemäni sodan muistomerkki, ja minä olen nähnyt niitä paljon. Etsikää netistä Afghanistan War Memorial. Yritän saada kuvani julki piakkoin. Afganistanin sodan muistomerkki. Moskovassa oli vielä korttipelejä hieman aiempaa suljetummalla tavalla kun saavuin mutta juuri lähtiessäni minulle kerrottiin että nämä loppuvat koska ministeri oli tehnyt uuden päätöksen ja ilmeisesti pokerin urheiluasemasta on luovuttu. Yritän selvittää yksityiskohtia mutta se on käsittämättömän vaikeaa. Täällä kaunis kasino on kiinni. Tämä on helvetin huono kasinomatka mutta onneksi viinaa riittää. Hyppään pian junaan ja eteenpäin. Käyn vain ostamassa suolakurkkuja, pullasia ja uuden pullon. Ja ehkä pari nuudelipurkkia lisää. Vihreää teetä on, mustaa saa provodnikiltä sitruunan kera käsittämättömän halvalla. Kun saavun seuraavalle asemalle, kerron junamatkustuksen arjesta. Siinä on omat kikkansa. Jos saan lipun menen Irkutskiin asti vaikka pitäisi vaihtaa junaa välillä. Vaihdot ovat helposti typeriä, kun aikavyöhykkeet etenevät, sillä koko rautatie toimii Moskovan ajan mukaan, eikä kellonajalla ole siis mitään väliä. Tämä maa on upea. Nyt pitää mennä! |
